Kolmen viikon sairastelun jälkeen olen takaisin suunnilleen elävien kirjoissa. Lääkäri ei löytänyt diagnoosia, vaikka minulle tehtiin pari röntgenkuvausta ja verikokeet kahteen otteeseen. Kädessä on mojova mustelma labratätin kohtelusta ("Eiku täällä olikin vielä yksi koe. Otetaan tämä siitä toisesta kädestä"). Ai jalallako minun olisi sitten pitänyt painaa pistokohtaa? Aika runnomalla se neulakin sisään. No, tätyli oli sen verran paniikissa jo ekalla kerralla, kun ei osannut käyttää tietokoneetta (todistettavasti on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät yksisormijärjestelmää kirjoittaessaan), toisella kerralla sama täti pudotteli koeputket lattialle ja sai kolmeen kertaan tarralappuja tulostavan koneen sekaisin. Ja sitten vielä se mustelma. Luulin jo, että olen piilokamerassa! Jos minua vielä lähestytään neulan kanssa, niin taidan kirkua ja syöstä samanlaisen kirosanalastin hoitajan päälle kuin mitä tein viisivuotistarkastuksessa verikokeessa. (Äiti parka!) Mutta sormen päästä otettiin kaksi putkea verta ja minä luulin että se täti vie minusta KAIKKI veret. Mistä minä olisin silloin voinut tietää, kuinka paljon minussa on verta?

Viikko hurahti niin tiiviisti työn ja kotitöiden merkeissä, etten ennättänyt puikkoihin koskea. Tänä iltana otin sitten vahinkoa takaisin, sillä Janne lähti hirviseuran johonkin kokoukseen ja palaa vasta lauantaina. Sain valmiiksi säärystimet, joista puuttui kokonaista kuusi kerrosta! Neuloin säärystimet hieman ohjetta lyhyemmiksi, mutta taidan sittenkin jatkaa neulomista ohjeen pituisiksi. Ja kuminauhalankaa tarvitaan ehdottomasti! Minulla tai äidillä oli jossain mustaa kuminauhalankaa...muistaakseni. Säärystimistä tuli kuitenkin hyvät ja niitä voi pitää suorana tai ryttyyn liitattuna.

Loppuillan olen sitten neulonut Jannelle joululahjaksi uusia pilkkikynsikkäitä (savoksi muljaatettuna kalavokkaita). Ne ovat yllätys. Janne ei uteluista huolimatta ole saanut selville varsinaista joululahjaansa, joka tosin saattaa saapua postissa vasta joulun jälkeen. Sen sijaan Twist-pussin Janne sai kerjättyä joululahjaksi Tokmannilla (3,90!) ja nähtyään unta kuution kokoisesta Pätkis-patukasta ostin Jannelle lahjaksi viisi Pätkistä tarkoituksena paketoida niistä jokainen omaan pakettiin. Jannen piti tulla töistä vasta iltakahdeksalta, joten kaupasta tultuani jätin oppilaille ostamani karkkivuoren (kaikki 46 oppilastani saavat oman joulupussukan, jossa on muutama karkki) ja Pätkikset pöydälle ja menin postittamaan kummityttöjen joululahjoja. Tietysti Janne oli tullut töistä sillä välin ja syönyt kaksi Pätkistä sillä välin! "No, kun minä ajattelin, että ei nämä enää voi olla lapsille, kun noita karkkeja on jo noin paljon." Juuri niin. Pöydällähän oli myös pieni irtokarkkipussi, että myös lapsenmieliselle jäisi jotain millä päästä sokerihumalaan!

Ja seuraavana päivänä Janne töistä palattuaan: "Tiesitkö, että on olemassa sellainen kakku kuin Pätkiskakku? Siihen tulee Pätkiksiä!" Just joo. Onneksi jouluun on enää seitsemän yötä! Meillä on muuten joulukalenteri, jossa pusseista löytyy Twist-karkkeja.

Tässä valmis kynsikäs. Toisesta olen neulonut rannekkeen.

18.12. Pienestä kiinni